sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vierasvara

Kuulkaa, enää viikko tätä muovijalkaa! Miten ihanaa! Nyt pystyn jo kipsin kanssa seisomaan kahdella jalalla, joten keittiössä puuhastelukin luonnistuu. Tosin on sitä aiemminkin tullut kokkailtua keittiöjakkaralla istuen. Tuo meidän hikisen pieni keittokomero on ollut nyt hyödyllinen, sillä istumalla keittiön keskellä ylettyy lähes joka paikkaan. Kätevää.

Kaverit ja ystävät ovat ahkerasti edelleen käyneet viihdyttämässä minua iltaisin ja on kiva tarjota heille aina jotakin (tai siis itsehän ne teensä tai kahvinsa täällä keittävät). Mutta seuraavaan teehetkeen olen osallistunut nyt leipomalla heille banaanikakun. Tuossa kakussa on se hyvä puoli, että paranee kuulemma vanhetessaan, joten sitä voi tarjota pitkään.. :) Seuraava ohje on muokattu myllyn parhaan ohjeesta. Taas kerran helppo ja nopea ohje. Niinkun huomaatte ne on mun juttu.


BANAANINEN KUIVAKAKKU

5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 ½tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 dl kermaa
3 munaa
2-3 dl banaanisosetta (2-3 isohkoa banaania)
1 ½ dl juoksevaa margariinia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Banaanisose kannattaa tehdä esim. sauvasekottimella, jolloin sose on melko löysää.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min ennen kumoamista. Kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. Sihtaa kakun pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua tai kuorruta sulalla suklaalla.




Suklaaroiskeet päälle. Ei mitkään tasaisen kauniit, sillä lusikalla vaan valuttelin. Jälkkäriksi piti maistaa jo ihan pienet siivut. Pehmeää ja ei liian kuivaa. Kyllä tätä nyt yhden palan kiskoo hyvän seuran kera, mutta ei tuohon kyllä himo tullut. :)

5 kommenttia:

  1. Voin vain kuvitella, miten odotat "muovijalan" poistumista kuvioista, viikko enää!

    Kakku näyttää tosi hyvältä, tuollaisen leipomista voisikin kokeilla :)

    Mukavaa alkavaa pakkasviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Voi kun voisin tarjota palat blogin kautta teille molemmille! :)

    VastaaPoista
  3. Hei! Katselin blogisi vanhoja postauksia ja löysin postauksen jossa esittelit isoäidiltäsi saaman vanhan kapioarkun. Haluaisin tiedustella sen alkuperää, itselläni on nimittäin tismalleen samanlainen, mummoni vanha kapioarkku Karjalasta. Kannen vuosiluku vain on 1947.

    VastaaPoista
  4. Hei,
    En tiedä kapioarkusta sen enempää kuin että isäni äiti on evakkomatkallaan tuonut sen karjalasta...

    VastaaPoista