sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vierasvara

Kuulkaa, enää viikko tätä muovijalkaa! Miten ihanaa! Nyt pystyn jo kipsin kanssa seisomaan kahdella jalalla, joten keittiössä puuhastelukin luonnistuu. Tosin on sitä aiemminkin tullut kokkailtua keittiöjakkaralla istuen. Tuo meidän hikisen pieni keittokomero on ollut nyt hyödyllinen, sillä istumalla keittiön keskellä ylettyy lähes joka paikkaan. Kätevää.

Kaverit ja ystävät ovat ahkerasti edelleen käyneet viihdyttämässä minua iltaisin ja on kiva tarjota heille aina jotakin (tai siis itsehän ne teensä tai kahvinsa täällä keittävät). Mutta seuraavaan teehetkeen olen osallistunut nyt leipomalla heille banaanikakun. Tuossa kakussa on se hyvä puoli, että paranee kuulemma vanhetessaan, joten sitä voi tarjota pitkään.. :) Seuraava ohje on muokattu myllyn parhaan ohjeesta. Taas kerran helppo ja nopea ohje. Niinkun huomaatte ne on mun juttu.


BANAANINEN KUIVAKAKKU

5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 ½tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 dl kermaa
3 munaa
2-3 dl banaanisosetta (2-3 isohkoa banaania)
1 ½ dl juoksevaa margariinia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Banaanisose kannattaa tehdä esim. sauvasekottimella, jolloin sose on melko löysää.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min ennen kumoamista. Kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. Sihtaa kakun pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua tai kuorruta sulalla suklaalla.




Suklaaroiskeet päälle. Ei mitkään tasaisen kauniit, sillä lusikalla vaan valuttelin. Jälkkäriksi piti maistaa jo ihan pienet siivut. Pehmeää ja ei liian kuivaa. Kyllä tätä nyt yhden palan kiskoo hyvän seuran kera, mutta ei tuohon kyllä himo tullut. :)

maanantai 14. helmikuuta 2011



Ystävät ovat kuin tähdet,

ovat olemassa vaikket aina näkisikään niitä







Mukvaa ystävänpäivän iltaa teille jokaiselle!


lauantai 12. helmikuuta 2011

Mestarin jäljen jäljennöstä

Jutut täällä pyörii nykyään aika paljon opintoihini liittyvissä asioissa, sillä viehän se tällä hetkellä suurimman osan ajastani. Meneillään on nyt mm. luonnostelun ja piirtämisen kurssi. Käden vapautusta, mittasuhteiden hahmottelua, elävän mallin piirtämistä jne... Meidän piti jäljentää myös mestarin jälkeä. Voin kertoa, että piirtäminen on aina ollut heikkouteni, enkä ole koskaan kokenut sitä osaavan yhtään. Kurssilla on kuitenkin nyt niin mahtava opettaja, että voin sanoa oppivani joka tunnilla jotakin. Tässä euroviisuja katsellessa jäljensin seuraavat kolme kuvaa...




Joo, voisi olla parempiakin.. Mutta ne, jotka ovat joskus nähneet minun piirtävän, näkevät ehkä kehityksen.. :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Arjen estetiikkaa

Syksyllä visuaalisen dokumentoinnin kurssilla tehtävänä oli tuottaa kuvasarja. Nyt vasta esittelen sen teille, kun sopivat kehykset ovat löytyneet ja kuvat teetetty oikeaan kokoon. Halusin kuvata yksinkertaisen ja kauniin kuvasarjan siskoni tulevaa keittiötä silmällä pitäen. Voi olla, että sarja päätyy myös oman keittiöni seinälle. Pidän siitä. Kuvasarjan esineet ovat oman keittiöni käyttöesineitä. Kuvasarjan ensimmäisen kuvan aterin on mm. Ukkini vanha hackmannin haarukka, joka on kiertänyt siskoni mukana hänen opiskeluajat ja löytyy tällä hetkeltä minun keittiöstä.










Mikäli ihastuit arjen estetiikka kuvasarjaani ja haluat yksinkertaista taidetta omalle seinällesi, voit ottaa minuun yhteyttä! :)